tiistai 26. lokakuuta 2010

Päivämies 43/2010, Leo pakinoi: Taivasten valtakunnan avaimet

Leo pakinoi: Taivasten valtakunnan avaimet


Nuorena pappina pidin vankilassa jumalanpalveluksen. Sen jälkeen lukkari-vartija poistui yhdestä ovesta ja toinen vartija vankien kanssa toisesta ovesta. Jäin vankilan kirkkoon vaihtamaan vaatteita ja huomasin olevani teljettynä lukkojen takana. Otti aikansa ennen kuin ikkunan kautta sain huudetuksi vartijan avuksi. Isolla avaimella tämä avasi oven ja päästi minut vapauteen. Ehdin jo pelätä, että viikko on oltava vankilan kirkossa ja vapauttaja tulee vasta seuraavana pyhänä.



Vankilan avain on sen johtajalla ja vartijalla. Heillä on valta avata ovi ja päästää vanki tai muu kävijä vapauteen. Ennen ruoka-aitan avain oli talon emännällä. Hänellä oli valta antaa ruokaa tarvitsevalle. Kaupungin avaimet oli uskottu kaupunginjohtajalle ja kirkon avaimet suntiolle. Avaimet olivat vallan merkki. Niiden haltijalla oli oikeus päästää sisälle ja ulos tai olla päästämättä.



Kun Jeesus kuoli, opetuslapset istuivat lukittujen ovien takana. He pelkäsivät, että sotilaat tulevat ja pidättävät heidät kuten Jeesuksen. Mutta hautapa ei voinut pitää Jeesusta vankinaan. Kolmantena päivänä Jeesus nousi haudasta kuoleman ja synnin voittajana ja tuli lukittujen ovien läpi oppilaittensa luokse kertomaan ilouutisen siitä, että haudan lukko oli murrettu, kuolema ja synti oli voitettu. Pelkäävillä opetuslapsilla oli lupa uskoa synnit anteeksi ja päästä lukkojen takaa vapauteen, Jumalan valtakunnan vapaata armoilmaa hengittämään.



Jeesuksella oli taivasten valtakunnan avaimet. Hänellä oli valta avata synnin vangeille taivas ja sulkea kadotus. Jeesus kertoi saaneensa vallan Jumalalta. Taivasten valtakunnan avaimet eivät menneet Jeesuksen mukana taivaaseen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus uskoi päästönavaimet valtakuntansa asukkaille. Monet ovat tästä armonsaarnasta tulleet autetuiksi epäuskon vallasta ja syyttävän omantunnon piinasta vapaitten armolasten valtakuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti