tiistai 13. heinäkuuta 2010

Päivämies 25/2010, Sana sunnuntaiksi: Jumala on armahtavainen Isä, Luuk. 6:36–42

[Teksti on otettu Päivämies-lehdestä, nro 25/2010] 

Sana sunnuntaiksi: Jumala on armahtavainen Isä, Luuk. 6:36–42

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Hän antoi ainoan Poikansa Jeesuksen maailmaan, jotta kukaan, joka uskoo häneen, ei joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Jumalan rakkaus tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme. Kristinopin mukaan me kutsumme tällaista rakkautta Jumalan armoksi.

Jeesus kehotti opetuslapsiaan armahtamaan kaikkia ihmisiä. On luonnollista, että osoitamme rakkautta ja armahtavaisuutta niille, jotka rakastavat meitä. Sen sijaan on vaikeaa osoittaa rakkautta esimerkiksi vihamiehille. Jeesuksen kehotus on aina ajankohtainen: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” (Luuk. 6:36).

Usko syntien anteeksiantamukseen synnyttää rakkauden Jumalaan ja Jeesukseen. Armahdettu syntinen tahtoo osoittaa Jumalan rakkautta kaikille ihmisille. Jeesus kehottaa seuraajiaan rakastamaan vihamiehiään, siunaamaan kiroilijoita ja rukoilemaan parjaajien puolesta. Uskovan elämää ohjaavat Vapahtajan sanat: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (Luuk. 6:11).

Älkää tuomitko

Jumala ei lähettänyt Jeesusta maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan sen. Jumala ei ole antanut tuomiovaltaa meille ihmisille. Se joka tuomitsee tai julistaa syylliseksi lähimmäisen, tulee Jeesuksen sanojen mukaan itse tuomituksi ja syylliseksi.

Jumalan sana on tuomari. Jeesus sanoo: ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan” (Joh. 3:18).

Jeesus kehottaa opetuslapsiaan päästämään sidotut vapaiksi. Kaikki uskovaiset voivat Pyhän Hengen saaneina julistaa katuville syntien anteeksiantamuksen. Kristuksen evankeliumin ja Jumalan valtakunnan tuntomerkki on syntien anteeksiantamuksen vapauttava sanoma.

Jumalan mitta on runsas ja kukkurainen

Jumalan armahtavaisuuteen kuuluu anteliaisuus. Taivaallinen Isämme on runsas lahjojen antaja. Hyvänä Luojana hän lahjoittaa joka päivä ravinnon ja kaikki tämän elämän tarpeet. Jeesuksessa Kristuksessa hän on valmistanut meille pelastuksen. Hän on kutsunut meidät evankeliumilla osallisiksi Kristuksen lunastustyöstä Pyhän Hengen kautta ja siirtänyt meidät maailmasta hänen valtakuntaansa. Jumalan armon mitta on runsas, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen.
Jeesus rohkaisee omiaan uskomaan ja jakamaan evankeliumin työssä runsaasti Jumalan armoa ja hyvyyttä: ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” (Luuk. 6:38). Hän kehottaa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille maailman ääriin saakka. Lahjaksi saaneina meidän on hyvä antaa taivaallisen Isän runsaista lahjoista. Kehotus antamiseen tarkoittaa ajallista ja hengellistä Jumalan hyvyyttä. Ihmisen paras ja tärkein Jumalan lahja on usko Herraan Jeesukseen.

Tärkeintä on valvoa omaa sydäntä

Jeesus opettaa vertauksin. Sokea ei voi sokeaa taluttaa, oppilas ei ylitä opettajaansa, roska lähimmäisen silmässä ja hirsi omassa silmässä. Pyhän Hengen valoa tarvitaan hengellisesti sokean auttamiseksi epäuskosta uskoon.  Jeesuksen opetuslapsi voi itse Pyhän Hengen lahjan saaneena neuvoa eksyneelle lähimmäiselle tien Kristuksen luo Jumalan valtakuntaan. Uskovainen on maailmassa Kristuksen lähetyskirje. Jeesuksen seurassa hänen oppilaansa usko vahvistuu.  Opettaja varustaa oppilaansa lahjoillaan evankeliumin työhön.  Pyhä Henki, jonka Isä lähettää Kristuksen nimessä, opettaa opetuslapsille kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä Jeesus on uskovilleen puhunut (Joh. 14:26).

Uskovaisen tärkein valvontapaikka on hänen omassa sydämessään. Jos emme ole kuuliaisia Pyhän Hengen äänelle Jumalan seurakunnassa, kuljemme harhaan. Käy niin, että näemme roskan toisen uskovan silmässä emmekä huomaa, että hirsi on omassa silmässä. Valvomapaikka omasta sydämestä siirtyy toisten uskovaisten vikojen tarkkailuun ja valvomiseen. Suurena vaarana on uskovaisten rakkauden kylmeneminen ja Jumalan valtakunnan arvon hämärtyminen.

Kun valvomme omakohtaisestti uskossa, olemme toistemme auttajia ja saattomiehiä.  Olemme armahtavaisia toisillemme.  Olemme valmiita neuvomaan toisiamme rakkaudella ja Jumalan sanan neuvoilla. Yhteinen pyyntömme on, ettei kukaan meistä väsyisi kesken matkan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti