torstai 15. heinäkuuta 2010

Päivämies 27/2010, Matkaevääksi: Parannus on Jumalan työ

[Teksti on otettu Päivämies-lehdestä, nro 27/2010]

Matkaevääksi: Parannus on Jumalan työ

Parannusta on kuvattu Raamatussa uudes­tisyntymiseksi. Vapahtajan keskeisin sanoma ihmiskunnalle on: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” (Matt. 3:2.) Parannuksen tekemisessä on kysymys siitä, että armosta osattomasta ihmisestä tulee armosta osallinen eli taivaskelpoinen.

Parannus alkaa siitä, että epäuskoinen ihminen ymmärtää olevansa kadotukseen vievällä tiellä. Jumala puhuttelee ihmistä paitsi lakinsa, myös esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden kautta. Ihmiselle tulee tietoisuus omasta syntisyydestään sekä hätä sielunsa pelastuksesta. Hän ymmärtää, etteivät mitkään omat teot auta pelastukseen, vaan tarvitaan täydellinen Jumalan armo. Tämän armon Jumala on valmistanut uhraamalla oman Poikansa Golgatan ristillä ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Kun ihminen ikävöi armahtavaa Jumalaa, hän elää etsikonaikaansa. Jumalan kutsu on ihmiselämän tärkein kutsu ja sille kannattaa olla kuuliainen, sillä Jumalan Henki ei puhuttele ihmistä loputtomiin.

Parannukseen kuuluu syntien anteeksiantamus

Kuinka syntejään katuva ihminen voi käytännössä päästä Kristuksen armotyöstä osalliseksi? Se tapahtuu evankeliumin uskomisen kautta. Raamatun mukaan Jumala on jättänyt omillensa sovituksen viran (2. Kor. 5:19). Jumalalla on täällä maan päällä oma valtakuntansa, joka koostuu armosta osallisista ihmisistä. Heillä, Kristuksen seuraajilla, on sovituksen virka eli Pyhän Hengen virka antaa syntejä anteeksi. Ylösnoussut Jeesus itse antoi sen heille ja valtuutti heidät jatkamaan työtään (Joh. 20:22–23). Kukaan ei voi julistaa syntejä anteeksi, ellei hän itse ole Kristuksen ansiotyöstä osallinen.

Parannus on alusta loppuun Jumalan teko, vaikka anteeksiantamuksen evankeliumia kuulutetaankin ihmishuulin. Raamattu osoittaa, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta (Room. 10:17). Äänellisen parannussaarnan kautta tulivat autuaaksi esimerkiksi kuningas Daavid (2. Sam. 12:1–13), Etiopian hoviherra (Ap. t. 8:26–39) ja Saulus Tarsolainen (Ap. t. 9:1–18).

Raamattu ei tunne ainuttakaan tapaus­ta, jossa armosta osalliseksi olisi päästy jollakin muulla tavoin. Parannuksen tehneestä Sauluksesta tuli apostoli Paavali, joka julisti: ”Jumala tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus!” (Ap. t. 17:30.) On myös oleellista, että Raamattu puhuu yhdestä Jumalan armovaltakunnasta, ei useammasta.

Seurauksena on uudenlainen elämä

Kun ihminen on tehnyt parannuksen ja tullut sisälle Jumalan valtakuntaan, hän saa sydämeensä kotiopettajaksi Pyhän Hengen. Hänellä alkaa kilvoitus eli elämä Kristuksen osallisuudessa. Pyhä Henki opettaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (Tiit. 2:12). Kilvoittelussa voimana on Jumalan valtakunnan evankeliumi. Vaikka Pyhä Henki ohjaa häntä oikeaan, hänen oma lihansa, maailma ja sielunvihollinen pyrkivät viettelemään häntä syntiin. (Hepr. 12:1.) Esimerkillään jalkojen pesemisestä (Joh. 13:1–10) Jeesus muistutti, että Jumalan lapsi tarvitsee evankeliumin voimaa pysyäkseen uskossa. Sitä hän kuulee erityisesti seuroissa, joissa Pyhä Henki puhuu palvelijoidensa kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti