torstai 15. heinäkuuta 2010

Päivämies 27/2010, Kristus täytti Jumalan vaativan lain, Matt. 5:20–30

[Teksti on otettu Päivämies-lehdestä, nro 27/2010] 

Kristus täytti Jumalan vaativan lain, Matt. 5:20–30

7. sunnuntai helluntaista  |  Rakkauden laki

Jeesuksen vuorisaarna oli yllättävää kuultavaa ympärille olevalle väkijoukolle, eikä vähiten tuon ajan hengellisille opettajille, fariseuksille ja lainopettajille. Kun tuon ajan arvossapidetyt hengelliset opettajat kiistelivät siitä, mikä Jumalan laista ja käskyistä on arvokkain ja mikä taas vähempiarvoisin, Jeesus opetti, että pieninkin ”piirto” eli lainkohta on yhtä arvokas (Matt.5:18). Tästä muistutti myös apostoli: ”Se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.” (Jaak. 2:10.) Vaikka ihminen kykenisi tekemään mahdottomasta mahdollisen, eli noudattamaan kymmenen käskyn lakia, ei sekään tekisi hänestä kelvollista Jumalan edessä. Lain kirjaimellinen noudattaminen ei vanhurskauta ihmistä.

Mikä on lain tehtävä?

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan mitä synti on.” (Room. 3:20.) Tuon ajan hengelliset opettajat ymmärsivät lain tarkoituksen väärin opettaessaan lain kirjaimellista noudattamista.

Yhtä vaarallinen on tilanne, jos Jumalan laki ohitetaan tai unohdetaan kokonaan ja Jumalasta tehdään pelkkä rakkauden olento, joka suvaitsee ja hyväksyy kaiken. Vuoden 1948 Kristinopissa Lutherkin varoittaa tästä: ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä, sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.” (KO 75.) Raamatussa kerrotaan tällaisesta Kainin kohdalla: synnin seurauksena hän alkoi kuvitella Jumalasta sellaista, mitä Jumala ei ole. Hänelle ei enää kelvannut armo ja yksi ainoa Jumalalle kelpaava uhri. Omavanhurskauden alttarilla uhrattu uhri ei tuonut rauhaa sydämelle. (1. Moos. 4:3–5). ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra” (Jes. 48:22).

Evankeliumitekstissä Jeesus muistuttaa, ettei Jumalaa voi palvella väärällä sydämellä kuten Kain teki. ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”

Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus

Kun Paavali kirjoitti uskon vanhurskaudesta roomalaisille hän totesi: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:25.) Jumala katselee armollisesti syntinsä tuntevaa ja tunnustavaa Poikansa uhrikuoleman kautta. Lain herättämän ja iankaikkista kuolemaa pelkäävän ei tarvitse jäädä lain tuomion alle, vaan hän saa nostaa katseensa Jeesukseen, Jumalan Karitsaan, ”joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29). Paavali muistutti: ”Hänet on Jumala asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa.” (Room. 3:25.)

Evankeliumi lohduttaa

Kun Jumalan Poika huusi ristillä ”Se on täytetty” (Joh. 19:30), merkitsi tämä sitä, että laki täytettiin ja langenneelle ihmiskunnalle avautui uusi mahdollisuus päästä Luojansa yhteyteen. Kaikki tapahtui Jumalan suuresta armosta ja hänen lahjanaan (Ef. 2:8).

Jumalan valtakunnan saarna sisältää aina lain ja evankeliumin, sillä molempien tehtävänä on auttaa ihmistä tuntemaan eläväksi tekevä Jumala. Kun lain herättämä, syntinsä tunnustava ja niitä katuva saa turvautua Jumalan valtakunnan evankeliumiin, hän voi uskon avatuin silmin todeta: ”Abba, rakas Isä!” (Room. 8:15.) Aivan samoin kuin epäilysten ja kiusausten piirittämä Jumalan lapsi koskettaessaan opetuslapsi Tuomaan tavoin Herran Jeesuksen verihaavoja saa huudahtaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti