torstai 15. heinäkuuta 2010

Päivämies 26/2010 Matkaevääksi: Apostolien oppi

[Teksti on otettu Päivämies-lehdestä, nro 26/2010]

Matkaevääksi: Apostolien oppi

Tänä kesänä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun minä etsin Jumalan valtakuntaa. Minulla oli paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Otin yhteyttä moniin hengellisiin liikkeisiin, joissa puhuttiin Jeesuksesta, ja esitin erilaisia uskomiseen liittyviä kysymyksiä. Viimein soitin eräälle vanhoillislestadiolaiselle maallikkosaarnaajalle. En muista puhelusta paljoakaan, lähinnä vain sen, että hän kysyi minulta, olinko kuullut Hyvän Paimenen äänen keskustellessani hengellisten ihmisten kanssa. En ollut.

Saarnaaja kertoi minulle yksinkertaisin sanoin hyvästä työstä, jonka Jeesus teki syntiin langenneen ihmiskunnan hyväksi ristinpuulla. Hän tarjosi minulle osallisuutta tuosta sovitustyöstä: minullakin olisi mahdollisuus päästä syntitaakoistani uskomalla ne anteeksi. Sillä hetkellä tunsin sydämessäni, että nyt kuulen Hyvän Paimenen, Herran Jeesuksen äänen: minulle tarjottiin syntien anteeksiantamusta!

Jumala antoi minulle halun ja voiman uskoa synninpäästön vapauttava sanoma, ja samassa kaikki opilliset kysymykset tuntuivat menettäneen entisen merkityksensä. Levottomien kysymysten sijaan sisimpäni täytti rauha ja ilo: Syntini ovat anteeksi, olen Jumalan lapsi! Nyt, jos kuolen, pääsen Jumalan luokse taivaaseen!

Apostolien tehtävä

Puhuessaan kanssani saarnaaja hoiti tehtävää, jonka Jeesus antoi apostoleilleen ja kaikille seuraajilleen: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Evankeliumi on yksinkertainen, hyvä sanoma siitä, että Jumalan Poika on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut syntiemme tähden (1. Kor. 15:1–11). Joka sen kuulee ja uskoo, saa iankaikkisen elämän (Room. 1:16, 10:17).

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että maallikkosaarnaajan ja minun kohtaamisessani tuli ilmi se Raamatun ilmoittama totuus, että kun Jumalan lapsi kohtaa syntejään katuvan ihmisen, olennaista eivät ole kauniilta kuulostavat sanat, syvälliset pohdinnat tai laaja opillinen sivistys. Sen sijaan ratkaisevaa on Pyhän Hengen voima, joka on Jumalan lasten evankeliumin saarnassa. Apostoli Paavali sanoi, ettei hänkään, vaikka oli oppinut mies, julistanut evankeliumia ”suurenmoisen puhetaidon tai vii­sauden keinoin”. Uskon syntyminen tai säilyminen ei ole ”ihmisten viisaudessa vaan Jumalan voimassa”. (1. Kor. 2:1–5.)

He pysyivät apostolien opissa

Jumalan lasten elämästä kristillisyyden alkuajoilta kerrotaan: ”He pysyivät alati apostolien opissa” (Ap. t. 2:42). Oikea oppi on tärkeää, sillä joka ei pysy siinä, hänellä ei ole Jumalaa (2. Joh. 1:9). Pelastavaan uskoon liittyvät opilliset kysymykset, niiden merkityksen ja käyttöarvon voi ymmärtää kuitenkin vain Pyhän Hengen avulla. Ainoastaan Jumalan lapsilla on Pyhä Henki (Room. 8:14), joka antaa itse kullekin ymmärrystä sen verran kuin näkee tarpeelliseksi (1. Kor. 12:4–8).

Jos Jumalan lapsi ei ole kuuliainen Jumalan sanalle ja Pyhälle Hengelle, joka puhuu äänellisesti Jumalan seurakunnassa, hän voi harhautua rakentamaan elämäänsä ja uskoaan oman, maallisen viisautensa varaan. Hän voi alkaa kuvitella itseään viisaaksi, mutta jotta hänestä tulisi todella viisas, hänen täytyy ensin tulla tyhmäksi (1. Kor. 3:18). Pelkkä tieto tekee ylpeäksi, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1). On tärkeämpää vaalia yhteistä rakkautta kuin esitellä tai kartuttaa oppineisuuttaan itsekkäistä syistä (Room. 12:10, Joh. 13:35). Rakkauden vaalimiseenkin antaa voiman Pyhä Henki. Hän myös johdattaa kuuliaisen lapsen perille taivaan kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti